sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Seuratenniksessä monesti unohtuu, että joku nämä tenniskentät markkinoi, varaa, huoltaa, tennistunnit valmistelee, sekä ohjaa ja valmentaa. Kulukorvaukset eivät monasti kata monille läheskään juuri mitään

Tennisjupinoita vuoden aluksi tenniksen rahoituspohjasta

Seuratenniksessä monesti unohtuu, että joku nämä tenniskentät markkinoi, varaa, huoltaa, tennistunnit valmistelee, sekä ohjaa ja valmentaa. Kulukorvaukset eivät monasti kata monille läheskään juuri mitään. Eri asia ovat nämä laajan yrityskentän tuen ja rahoituksen saaneet seurat, joita kaupunkikin on tukenut erilaisin toimin kaavoituksesta alkaen.

Talkootoimintaa harvemmin nähdään tenniskenttien hoidossa, muuta kuin taustaltaan vakavaraisten ja valikoituneiden yhteisöjen toimin esim. Virtain tennis, Nokian tennis.
Talkooporukoiden haalinnan vaikeudesta esimerkkinä edesmenneen Kaupin Kuplahallin syksyiset ja keväiset pystyttäjäiset ja purkajaiset. Sama juttu tenniskenttien harjaamisen ja hoidon suhteen. Kaupungien / kuntien puolesta liian monilla tenniskentillä vain ammattisätkänvetäjiä rahastamassa tenniskenttälipuista asiaankuulumattomasti savutellen, eivät suinkaan hoitamassa tenniskenttiä hiekoittaen, harjaten, leikaten tenniskenttien reunojen kasvustoa, jottei pallot huku sinne jne.

Näillä kuntien kuntien virkamiehillä, liikuntatoimen päättäjillä, kenttien lipunmyyjillä on monasti isompi tulo ja perustulo päiväkohtaisesti kuin itse tennisvalmentajalla, jolle ei monasti oteta huomioon, että se tunti valmisteluineen on enemmän kuin se yksi tunti.


Tennistuntien hinta pyritään seurojen ja kunnan liikuntatoimen välillä mitoittamaan niin alhaiseksi, ettei se kata käytännössä kuin bensakulut tennistunnin vedosta toiminnan järjestävälle. Motivoitumisongelmia eikö totta? Eikö olisi reilumpaa että seuratenniksen hinta kunnankin kentällä olisi mitoitettu oikein, niin että tekijäkin saa kohtuukorvauksen?


Lähtökohtaisesti tulee mieleen tilanne sadusta muurahainen ja heinäsirkka, erona vain että muurahainen ei tässä tapauksessa saa käytännössä mitään toisin kuin sadussa. Joten voidaan todeta että todellisuus on satuja rankempaa.

Tilanne ei saisi olla tämä 5 euron pizzan tilanne, missä hinta ei kata mitään virallisia kuluja, vaan perustuu vain lähinnä siihen, että kunhan saadaan nyt joku vetämään / pitämään muutama tennistunti kouralliselle osallistujia, niin homma on hoidettu.


Lähtökohtaisesti tennistuntien vetäjien perustulo pitäisi olla vähintään sama päivältä (riippumatta tennistuntien määrästä)  kuin lipunmyyjällä, jolle riittää pankkikortin höyläys tai rahan vastaanotto.


Yhä useampi seura maksaa toki palkkaa kulukorvauksen sijaan, mutta silloin markkinointikin on monasti muilla kuin tennistunnista vastaavilla.


Odotukset eivät saisi olla isompia ja kohtuuttomia, jollei olla valmiita myös tukemaan hankkeita kohtuullisesti antamalla tenniskenttiä maksutta tai kohtuuhintaan liikuntaharrastuksille? Tenniskentän kenttäkulu per osallistuja on isompi kuin jalkapallokenttää kuluttavan.


Rahanjaosta kaupunginvaltuuston / liikuntatoimen toimin. Pukki kaalimaan vartijana?

Hupaisaa on että erilaisten puoluepoliittisille muutaman jäsenen huuhaayhdistyksille riittää rahaa pumpata joka vuosi, mitkä käytetään erilaisiin puoluepoliittisiin vaaleihin 4 vuoden välein.

Hinnoittelusta ja arvoperusteista:


Niin elokuvaliput ja niiden hinnat näkee Finnkino.fi sivulta eli tunti tennistä ei saisi maksaa edes elokuvalipun hintaa? Kumpi on lapselle / aikuiselle tärkeämpää istua tuolissa syöden naksuja vai liikkua?


Oikein hyvää valkoista talvea. Tänään satoi yön aikana ensimmäinen ohut lumi Tampereella, mikä sulanee päivän aikana

Tennisvalmentaja Olavi Lehto


Blogikirjoituksen päivitys 16.1.2014:

http://www.minedu.fi/OPM/Liikunta/liikuntapolitiikka/avustukset/Avustukset_seuratoiminnan_kehittamiseen.html  erilaiset kannustinloukut tekevät monille pienituloisille mahdottomaksi ja turhaksi minkään palkkatulon nostamisen erilaisista liikuntaprojekteista, kun kaikkien papereiden täyttämisen jälkeen lopputulos on erittäin todennäköisesti = ei kannata. 
Monasti erilaisten hakemusten täyttö vaatii jo lomakerumpaan erikoistunutta osaamista, ennakointia, sekä suhdeverkostoa, jotta hakemus menee läpi. Ne jotka ko avustuksia voivat ottaa, pitää olla sen verran hyvätuloisia, että siitä jotakin jää käteen. Vanha sananlasku: Raha menee rahan luo pätee tässäkin.

Kaiken huippuna lienee se, että epäkohtien kirjaus on ankara tabujen loukkaus, mikä ei jää rankaisematta, jos vain mahdollista.

Selkeintä olisi verovapaiden huomattavien stipendien lahjoittaminen vapaaehtoistyöntekijöille, näin saataisiin talkooporukkaa ja toimijoita selvemmillä säännöillä toimintaan mukaan.


--------------------------------------------------------------------
http://tennisvalmentaja-tu-38.blogspot.fi/
-----------------------------------------------------------------